Kansain­väliset kokemukset sekä työt suur­yrityksissä ovat kasvattaneet Johanna Vuopalaa matkalla toimitus­johtajaksi.

Naistenpäivän kunniaksi haastattelimme toimitusjohtaja Johanna Vuopalaa. Tutustu Johannan tarinaan ja tulevaisuuden­näkymiin!

Millaista on olla Makronin toimitusjohtaja?

Mielenkiintoista ja sopivan haastavaa! Toimitusjohtajana saan nähdä kokonaisuuksia ja miettiä, mihin suuntaan yritystä kehitetään, jotta pärjätään kilpailussa kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden tähtäimellä. Suunnanmuutos on ollut aikamoinen, kun raskas konepaja ajettiin alas ja nyt keskitytään erityisesti automaation, mekaniikka­suunnittelun ja Virossa toimivan jatkojalostetun konepajan synergiaan. Olemmekin ottaneet ammatti­taitoisen henkilöstömme vahvasti mukaan strategiatyöhön uuden suunnan kirkastamiseksi. On innostavaa kehittää ja kasvattaa Makronia sekä viedä perheyritystä seuraavaan vaiheeseen viime kesänä tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen.

Millainen on ollut matkasi tähän rooliin?

Alun perin minulla ei ollut ajatuksena tulla Makronille, perheyritykseen. Olen tehnyt aiemman urani muualla. Olen vetänyt erilaisia hankkeita, minulla on ollut erilaisia esimiehiä ja olen itse ollut erilaisissa esimies­tehtävissä. Kaikesta kokemuksesta on ollut hyötyä.

Kansainvälisyys tuli tutuksi jo lapsena, kun asuimme useamman kerran ulkomailla isäni töiden vuoksi, Valmetin paperitehdas­hankkeissa ensin Kanadassa ja myöhemmin Brasiliassa. Omaa uravalintaa mietin pitkään ja lopulta päädyin Helsingin kauppakorkea­kouluun opiskelemaan logistiikkaa ja markkinointia. Tein graduni Nokialle ja jäin sinne töihin.

Nokia oli mielettömän hieno koulu! 12 vuoden aikana ehdin olla monenlaisissa tehtävissä. Ensin olin Networksilla useissa hankkeissa liittyen jakelukanavien ja logistiikan kehitykseen ja myöhemmin matkapuhelinpuolella mm. avaamassa lippulaiva­kauppoja Mexico Cityyn, Shanghaihin ja Lontoon Heathrow’lle. Nokian jälkeen aloitin työt markkinointi- ja viestintätehtävissä UPM:n vaneriliike­toiminnassa. Siellä sain paljon kokemusta mekaanisesta metsäteollisuudesta ja olin mukana uusien bisnes­alueiden markkinoinnissa. Työturvallisuus, kestävä kehitys ja vastuullisuusviestintä olivat ajan­kohtaisia teemoja, jotka ovat aina olleet tärkeitä asioita perheyrityksessä.

Niihin aikoihin ystäväni kyselivät minulta perheyritys Makronin tulevaisuudesta. Mietin omaa rooliani ja aloin kiinnostua Makronista. Samoihin aikoihin isäni Pekka Leppänen otti puheeksi, haluaisinko tulla yrityksen hallitukseen, sillä työkokemukseni antoi mahdollisuuden tuoda uusia näkö­kulmia yrityksen kehittämiseen. Aloitin hallituksessa 2014 ja työt operatiivisessa toiminnassa vuoden 2015 alusta. Siinä vaiheessa Makron oli kasvanut yritysostoilla ja koostui erinimisistä ja ‑näköisistä yrityk­sistä. Vedin markkinointia ja ensi töikseni aloin tehdä mittavaa brändityötä, jotta asiakkaat voivat paremmin hahmottaa, mitä kaikkea teemme. Luonnollinen jatkumo oli toimitus­johtajan tehtävä, jossa aloitin syksyllä 2017.

Jatkavatko lapset perheyritystä?

Olen sitä mieltä, että seuraavan sukupolven pitää kulkea oma polku ja löytää omat kiinnostuksen kohteet. Yrittäjyys vaatii paljon energiaa, joten on oltava oma motivaatio ja halu viedä asioita eteenpäin. On tärkeää, että nuorilla on omaa tilaa kasvaa, ja ajan kanssa katsotaan, onko jompi­kumpi innostunut jatkamaan yritystä.

Mitä on olla naisena teknologiayrityksen johdossa?

En tiedä vaikuttaako sukupuoli niinkään, vaan enemmänkin oma persoona. Naisena olen tosiaan vähemmistöä tällä alalla, mutta toisaalta minut aina muistetaan. Minun sukupolvessani naisia on itse asiassa teknologia­teollisuuden yritysten johdossa enenevissä määrin, ja siitä tulee yhä yleisempää, kun naiset kiinnostuvat alasta ja ymmärtävät kuinka teknologiat muuttavat maailmaa. Moninaisuus on hyvä – eri suku­puolet, koulutustaustat, kansallisuudet – se tuo eri näkökulmia ja kehittää toimintaa. Sitä haluan Makronillekin.